Minä olen lihava. Olen suorastaan valtavan lihava. Aika tympeä havainto, kun kuitenkin nelikymppisiäkin vietin vielä hoikahkona ihmisenä. Olen niin pitkä, että aika pitkään läski onnistui hämäämään, mutta enää sitä ei voi olla huomaamatta.
Lihavuuden ärsyttäviä puolia:
- nyt kun olisi vihdoin tilaisuus käyttää rahaa ihan vain itseensä, mistään ei löydy kivoja vaatteita, jotka mahtuisivat päälle
- aina on kuuma
- olen huonossa kunnossa ja äärettömän kankea
- työkaverikin tuli innoissaan reisusta: "Hei, Tampereella on sellainen erikoisliike, jossa on tosi isoja kokoja. Me sanottiin heti, että ihan sunnäköisiä vaatteita!"
- kohonnut verenpaine eikä varmaan muutkaan vaivat ainakaan hyvää tykkää ylipainosta
Laihtumisen esteenä:
- en pidä juuri mistään liikuntalajista eikä enää ole pakko harrastaa hyötyliikuntaa (työmatka piteni liikaa fillaroitavaksi)
- rakastan syömistä ja juomista
Eikä niitä muita syitä oikeastaan tarvitse miettiäkään, eiköhän nuo kaksi ole ne ratkaisevat. Lähipäivinä siis täytyy enää päättää, miten alan harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja miten syön riittävän vähän.
